A continuación el poema Nocturno:
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
A continuación una interpretación de este poema por Anu Hälvä.
Hay una traducción de Keith Bosley en inglés:
The corncrake's song rings in my ears,
above the rye a full moon sails;
this summer night all sorrow clears
and woodsmoke drifts along the dales,
I do not laugh or grieve, or sigh;
the forest's darkness breathes nearby,
the red of clouds where day sinks deep,
the blue of windy hills asleep,
the twinflower's scent, the water's shade--
of these my heart's own song is made.
You, girl as sweet as summer hay,
my heart's great peace, I sing to you,
O my devotion, tune and play
a wreath of oak twigs,green and new.
I have stopped chasing Jack-o'-Lantern,
I hold gold from the Demon's mountain;
around me life tightens its ring,
time stops,the vane has ceased to swing;
the road before me through the gloom
is leading to the unknown room.
